Ja siinä tilanteessa - pesuhuonessa, kakkosvessassa - mä tajusin sen. Mä tajusin, miksi se navasta ylöspäin peilistä näkyvä alaston tyttö näytti siinä niin hyvältä, täydelliseltä, mutta tuntui saunassa niin vieraalta. Koska se ei ollut se, miltä mä halusin näyttää. Se oli se, miltä mä halusin mun tytön näyttävän: kapea vyötärö, leveä lantio, pienet rinnat, joita voi ja pitää kutsua rinnoiksi siitä huolimatta että isorintaiset luokittelisivat mut "tissittömäksi". Mä olin kai sekoamassa - eli en, koska sekoava ihminen ei tiedosta sitä - annoin suukon peilin tytölle. Tyttö oli saunasta tultuaan entistä kauniimpi. Sen silmät oli punertuneet ja vartalo kiilsi kuin öljytyillä strippareilla. Mä yritin suudella sitä, mutta mun huulet kohtasivat vaan tylyn peilin, johon jäi valkoista huulirasvaa. Mä katsoin vielä huurustunutta ikkunaa, jonka takaa näkyi vain musta yö. Ikkuna antoi vain epäselviä pääpiirteitä, joten mä hylkäsin ajatuksen lihalliseksi muuttuvasta peilikuvasta ja hyvästä haltiasta, joka muuttaisi mut joksikin - penikselliseksi? Mä peräännyin ja laitoin suihkun valumaan. Oli kuin olisin pessyt jonkun muun hiuksia. Joku pysäytti ajan mun ympäriltä. Oli vain se suihku ja ne tuntemattoman hiukset. Vesi valui hitaasti ja nätisti, kuin jossain vuoripurossa, omaan hiljaiseen tahtiinsa. Vielä peseydyttyäni mä katoin peiliä. Tyttö laski kätensä korkeille poskipäilleen ja kiristi ihoa. Syvät silmäpussit näkyivät selvästi. Ikijuurtuneet mustat silmänaluset, pandasilmät. Mä aloin ymmärtää mun syvää rakkautta mustia silmänalusia kohtaan: hänelläkin oli.

Tultuani pesuhuoneesta mä katsahdin äidin avomiestä. Aistiko se, että mä harrastin äsken jotain perin sekopäistä. Tai aistiko se, että mä viimein ymmärsin. Tajusin kaiken. Ei se näyttänyt aistivat. Se oli vanha tyhmä maajussi. Ihan miten sen sanan vain tahtoi ymmärtää. Se oli maalla asuva juntti, nimeltään Jussi ja ammatiltaan maanviljelijä. Mä en käsitä miksi äiti, hyvin koulutettu opettaja, halusi sellaisen idiootin, mutta sama se mulle. Isäkin löysi kerta naisen. Naisen, joka raivokohtauksistaan huolimatta asui yhä meillä ja sieti isän alkoholismia ja kotikännäilyjä. Kaikki olivat siis onnellisia. Me lapsethan nyt seistiin vaikka päällään, mitäs meistä. Mä ajattelin hirmu paljon matkalla huoneeseeni. Luulin veljen vetävän vessaa ja panikoin. En ollut yhtään "Mitä sulle kuuluu?" -tuulella. Olin sataprosenttisen "Radiohead soimaan ja kirjoittamaan ylös juuri kokemasi hetket" -tuulella. Mun onneksi vessassaolija käveli suoraan lisäämään puita pesään, joten se oli äiti. Maa-Jussi katsoikin telkkaa yksinään.

Sitten mä aloin miettiä iltapäivää. Mä olin lukenut kirjaa, jossa tyttö istui pojan sylissä sekstailemassa. Vaikka mä miten asiaa ajattelin, halusin mä ainoastaan olla sen pojan paikalla - poikana. Sen jälkeen mun päivä olikin pilalla. Mä olin taas siinä mielialassa, että kadehdin joka helvetin miestä, joka sattui osumaan mun näkökenttään. Kaupasta selvittyäni vaihtoehdot oli itsesäälissä rypeminen ja suolan haavoihin kaataminen jatkamalla sen kirjan lukemista tai sitten ajelu äidin kanssa. Piti hakea maa-Jussille joku auton osa sadan kilsan päästä. Valitsin ajelun, samalla voisin opiskella.

Ensimmäisen tunnin mä luin tunnollisesti saksaa, vaikka maisema oli aivan mahtava. Taivas oli oudon lila ja puut näyttivät punaisilta ja yltiövihreiltä. Saksalaisen matkatoimistovirkailijan selitykset eksoottisesta Suomesta avasivat mun silmät vielä enemmän. Mä kuitenkin sain painettua pään kirjaan ja annoin äidin nauttia näkymästä. Pimeän tultua mä lopetin lukemisen, vaikka äiti sanoi jotain taskulampusta. Riisuin kengät ja asetuin ihme mykkyrään kasvot kohti sivuikkunaa. En ajatellut muuta kuin ohi kiitävää pimeyttä. Olin lamaantunut. Vaihtaessani asentoa pitkän ajan, ehkä tunnin, päästä, mä aloin ajatella. Laskin toisen jalan hansikaslokeron päälle ja toisen pidin penkillä, kantapää pakaraa vasten. Sama ajatus iski mun tajuntaan. "Mitä jos?"

Näin itseni avoautossa vetämässä tupakkaa. Kuskina oli pari vuotta vanhempi pitkätukkainen poika, vähän reppana, joka oli herrasmies, muttei koskaan saanut unelmiensa tyttöä. Me ei olla mitään kahdenkesken-kavereita, joten tilanne oli outo. Mä olin ällistyttävän sukupuolineutraali. Mulla oli farkut ja hihaton paita ja toinen jalka samalla tavalla hansikaslokeron päällä, pään olin vetänyt kaljuksi. Sitten mä taannuin nykyhetkeen ja aloin katsoa jalkaani. Vihreä-punaraidallinen villasukka, nilkassa myös valkoista. Ei mitään yksinkertaisia, vaan raidat olivat v:n muotoisia ja niiden välissä kulki reikäkoristeraitoja. Hienot sukat. Niitä mä tuijotin kauan ja sitten taas ulos.

Viimein mun katse nauliutui ovenkahvaan. Jos mä avaisin oven? Avaisin sen ja hyppäisin ulos. Auto kulki varmaan sataa kilsaa tunnissa. Samantien näin itseni sairaalassa. "Avaa silmät, ole kiltti. Purista äidin kättä, jos kuulet tämän." Mä kieltäydyin sairaalan ruuasta, joten muhun tiputettiin ravintoa. Sitä mä en halunnut, pakkosyömistä. Kotona sai sentään olla syömättä jos niin tahtoi. Ei meillä ruokaa harrastettukaan. Lounaan ja päivällisen korvasin kolmella nugetilla ja välissä vedin viiliä ja karkkeja pahimpaan nälkään. Äiti ei tainnut syödä mitään, ehkä tummaa suklaata, koska se luki nyt jostain että se ehkäisee syöpää. Mutta joka tapauksessa sairaalaan en halunnut. Tuijotin silti vielä aika kauan ovenkahvaa, ennen kuin luovutin ja vaihdoin asentoa turvalliseen jalat syliin ja pää polviin -asentoon. Suljin silmät, mutten uskaltanut ajatella. Luulin ja luulen vieläkin, että äiti osaa lukea ajatukseni. Pyrin olemaan ajattelematta.

Viimein me päästiin kotiin. Luin kirjan loppuun, mikä tällä kertaa piti mun surkean mielenrauhan, eikä enää ylistänyt poikana olemista, ja tuijotin televisiota. Vihasin ruudun katselua, mutta ei ollut enää luettavaa, enkä halunnut jäädä hiljaisuuteen pääni kanssa. Toljotin Simpsoneita, kunnes äiti tarjosi iltapalaa ja painuin saunaan. Siitä olenkin edennyt nykyhetkeen. Ok Computer on edennyt Cilmbing up the Walssiin ja takapuoli on puutunut. Kuusi sivua on täyttynyt tekstistä ja 90% päässä pyörineistä ajatuksista on päätynyt paperille. Ymmärtämisen päivä on ohi.